Matkapäiväkirjat

Novgorod kesä 2002

 

Kesällä 2002 teimme omatoimimatkan Novgorodiin. Matkustimme junalla ensin Pietariin, josta ostimme junaliput Novgorodiin. Jonoa oli ja melkein kyynärpäätaktiikalla liput viimein saatiin.

Novgorodissa oli tarkoitus viipyä viikko, mutta aika venyi, sillä jälleen junalippujen osto oli vaivalloista. Pariin kertaan käytiin jonottamassa, mutta juuri kun olisi ollut meidän vuoro, virkailijanainen löi tylysti luukun kiinni. Jokaisella asiakkaalla meni asioidessa runsaasti aikaa. Jonossa oli seistävä, joten jalkoja ja kärsivällisyyttä se kysyi. Neljän tunnin jonotuksen jälkeen keskiyöllä vihdoin saimme liput.

Asemalla meitä ilahdutti Aleksanteri Nevskin kookas patsas. Asemalta lähti puistikkokadut keskustaan. Sillä matkalla näimme matkamme ainoan laitapuolen kulkijan. Repaleisissa kuteissa oleva mies nukkui puiston penkillä. Lähtöpäivänä huolestuimme, kun häntä ei enää näkynyt.

Majoituimme aseman lähellä olevaan Volhov-hotelliin. Koska meillä ei ollut kiire, niin pari päivää lisää ei haitannut. Hotellikin oli hyvä, vaikka oli osittain remontissa. Ehkä siksi söimme joskus jopa yksin ravintolassa. Silti yhden miehen orkesteri soitti meille musiikkia niin että raikui. Pyysimme tarjoilijaa kehottamaan miestä hieman hillitsemään taituruutensa esittelyä, kun me kuultiin vähemmälläkin.

Meillä oli todella lyhyt kävelymatka nähtävyyksille. Kreml (kartta, muuri, sisäpiha) oli muutaman sadan metrin päässä. Silta vie Olhavajoen toiselle puolelle, jossa nähtävyytenä on Jaroslavin piha. Hiekkarannalla oli auringonpalvojia. Olihan minun tietysti päästävä kahlomaan jokeen. Taisi kuitenkin olla vikatikki, sillä illalla hotellilla sääriä kutisi.

Kuljimme ympäri kaupunkia ja tuon tuostakin vastassa oli kirkko. Kuvasimme niitä ahkerasti. Uudessa kaupunginosassa oli moderni tavaratalo ja teatteri. Rakennus oli kyllä melko kammottava, vaikka oli aikoinaan varmaan ollut kauniskin. Nyt kuitenkin se rappiotilaa oli ikävä katsella.

Sillan toisella puolen oli kauppoja. Jussi viihtyi kirjakaupassa Minä kun en ymmärtänyt kieltä, otin aurinkoa joen partaalla puiston penkillä.

Jaroslavin piha eli entinen kauppapaikka, joka nyt oli täynnään eri vuosisadoilta olevia kirkkoja, oli tunnelmallinen. Suomalaisryhmä ikuistin niitä ruotsalaisen opettajansa kanssa maalauskurssillaan. Olisin minäkin halunnut istuskella nurmikolla ja ikuistaa noita kauniita rakennuksia.

Rautatieaseman edustalta matkustimme paikallisbussilla vanhaa puuarkkitehtuuria edustavaan Vitoslavlitsyn museokylään ja Jurjevin eli Pyhän Yrjön luostariin. Ne sijaitsevat lähekkäin.

Kävimme vielä taksilla etsimässä myyttistä Novgorodin vanhinta asustuskeskusta. Paikka on Gorodishe, Varjagi Rurikin perustama asutuskeskus, viikinkien tuntema Holmgård. Siitä alkoi Novgorodin historia. Nestorin kronikat kertovat niistä ajoista. Kuskin kunniaksi täytyy sanoa, että vaikka hän ei tiennyt paikkaa, hän otti ajon. Monta kertaa hän pysähteli ja kyseli asukkailta paikkaa. Tie muuttui niin kuoppaiseksi, että luulin jo että matka tyssää, mutta taitavasti mies luovi kuoppien yli. Päästiin Olhavajoen rantaan ja siellä olikin kumpuja, jotka peittivät alleen muinaista historiaa. Paikalla tehtiin kaivauksia. Vielä ihmeellisempää oli, ettei taksimaksu noussut vaan oli se, mitä oli sovittu. Kaikki kunnia kuskille.

Video (muuta nähtävää)

Olin lukenut ennen matkaa Kaari Utrion kirjan: Piritta, Karjalan tytär. Minusta kirja kuvasi hyvin Novgorodia ja mikä mielenkiintoisinta: Museossa oli nähtävillä ne puut, jotka kirjan kuvauksessa peittivät liejuisia katuja.

Oltakoon mitä mieltä tahansa Venäjän nykytilanteesta, niin Novgorod on ehdottomasti vierailun arvoinen matkakohde. Akateemikko Lihatsevin mukaan Novgorod on Venäjän ja venäläisyyden synnyn ydin. Moskova oli perustamisvuonnaan 1147 mitätön pikkukylä - samaan aikaan Novgorod oli metropoli. Moskova nousi myöhemmin valta-asemaan mongolien nostamana, kun se valtuutettiin keräämään veroja mongoleille. Novgorod oli kauppavaltio, joka nojautui kansainvälisyyteen ja kauppaan - Moskova voimaan, Iivana III:n ja Iivana Julman terroriin, jolla Novgorod valloitettiin ja nujerrettiin. Iivanan Venäjä käänsi selkänsä kansainväliselle kaupalle ja aloitti tien jolla Venäjä on edelleen...

Matkapäiväkirjat

Teksti, kuvat ja videot:


Kaarina Kaukoranta
Juhani Kaukoranta