Kaarina Kaukorannan sukellusharrastus

Turkki Marmaris Suomi Kattilankalla Öllöri Hossa Saarinen Rokua Vaulujärvi Rokua Manamansalo Punainen meri Sharm El Sheikh Hurghada Thistlegorm Blue HoleNorja Harstad Bodö Tromssa Lofootit Hilstad Ruotsi Torneåträsk Tyyni Valtameri Aitutaki Kotisivulle

AITUTAKI/COOKIN SAARET 13. - 19.5.2011


Opettajan kuva

Opettajan kuva

Jussi halusi sukeltaa Tyynessä Valtameressä. Minä ajattelin jättää väliin, kun olin ollut nuhassa kotimaassa ja pelkäsin sinus-vaivoja. Soitimme Aitutaki Scubaan ja sieltä kerrottiin, että retki onnistuu vain, jos saadaan kaksi sukeltajaa. Minähän se sitten olin se toinen ja kieltämättä korviin otti. Muuten sukellukset (2) olivat mukavia. Iso merikilpikonnakin uida porhalsi meidän ohi. Myös Napoleon-kala esittäytyi meille. Sukellusfirma oli perheyritys, joka toimi kotoa käsin. Istuimme pihalla ja nauroimme naapurin puolelta luikannelle pikkupossuille, joita hätisteltiin perheen kasvimaalta. Sukellustamme ohjasi omistajan tytön 25-vuotias mies. Itse omistaja Neil Mitchell sukelsi toisen tyttönsä kanssa, joka oli lomalla Uudesta Seelannista. Perheen neljä tytärtä asuvat kaikki Uudessa Seelannissa, jossa äiti vierailee kerran vuodessa katsomassa lapsenlapsiaan, joiden kuvia hän ylpeänä minulle esitteli.

Isä ja tytär sukelsivat omia menojaan ja keräsivät simpukoita. Meidän oma ohjaajamme kummastutti meitä, sillä hän ei pahemmin kiinnittänyt meihin huomiota veden alla. Hän keskittyi pohjamutiin houkuttelemaan hiekkakaloja. Se ei meistä ollut kovin hyvä idea, sillä hän sekoitti muutenkin sameaa vettä. Kävimme 20 metrissä ensimmäisellä sukelluksella ja 15 metrissä toisella. Yleensä seurataan ohjaajaa, joka kyselee tuon tuostakin, onko kaikki OK ja kuinka paljon on vielä ilmaa. Tämä ei välittänyt meistä tuon taivaallista. Emme kuitenkaan tohtineet omin päin oudossa meressä riutan ulkopuolella edetä vaan odottelimme häntä, kun hän makaili pohjassa. Väliin jo epäilin hänen kuolleen, mutta näin sentään kuplia nousevan. Sukellukset ovat sen verran kalliitta, että olisin odottanut enemmän. Kokemus oli kuitenkin hieno, sillä ensimmäistä kertaa sukelsin Tyynessä Valtameressä. Liekö johtui siitä, ettei sukeltajia ollut usein, että toisella sukelluksella tapaamamme Angelfishit tarkkailivat meitä kovin uteliaina. Ne tulivat lähes maskiin kiinni ja tuijottivat pikkuruisilla silmillään suut supussa pohjolan ihmistä.

Sukellusten välisellä lepotauolla typen poistumista odotellen katselimme valtavan kokoista risteilyalusta, joka oli sekin ankkuroituna riutan ulkopuolelle. Mitchell oli kertonut sen olevan täynnä saksalaisia turisteja, jotka seilaavat useita kuukausia Tahitilla, Rarotongassa, Aitutakilla ja muissa Tyynen Valtameren saarissa. Alus viipyy saaren edustalla aina muutaman päivän. Sieltä väki saapuu muutaman kymmenen henkeä vetävillä yhteysaluksilla tutustumiskierroksille maihin. Vaikka matka-aika on pitkä, ei se kuitenkaan tule kalliiksi, kun ei tarvitse maksaa hotellimaksuja.

Matka satamasta oli hupaisa. Istuimme veneen kyydissä, kun sitä kuljetettiin trailerilla. Jussi uimahoususillaan leikisti ohjasi venettä pitkin kylän raittia. Maksettuamme sukellukset (374 NGD) vaimo käytti meitä kaupassa, josta saimme lisää postikortteja ja vielä postissa, josta saimme postimerkkejä. Ne olivat lähes puolta halvempia kuin hotellissa. Hotelli ottaa oman maksunsa merkeistä. Meille hinnan alennuksesta ei ollut hyötyä, sillä annoin naiselle 5 dollaria kiitospalkkiota. Häneltä saimme paljon arkipäivän tietoa maasta. Olimme itsekin todenneet sen seikan, että kirkkoja on paljon, jopa enempi kuin kauppoja. Väki on hyvin uskonnollista ja monia eri kirkkokuntia on. Perheen pihan toisella puolella oli adventtikirkon ala-aste, jonne oppilaat olivat juuri palanneet lomalta.

Sivut päivitetty 2013