Kaarina Kaukorannan sukellusharrastus

Turkki Marmaris Suomi Kattilankalla Öllöri Hossa Saarinen Rokua Vaulujärvi Rokua Manamansalo Punainen meri Sharm El Sheikh Hurghada Thistlegorm Blue HoleNorja Harstad Bodö Tromssa Lofootit Hilstad Ruotsi Torneåträsk Tyyni Valtameri Aitutaki Kotisivulle

THISTLEGORM Punainen meri 27.12.2001

Tietoa Internetissä

Thistlegorm on englantilainen alus, jonka saksalaiset lentokoneet upottivat 6.10.1941. Hylkyä pidetään yhtenä maailman parhaimmista. Se lepää Punaisella merellä 30 metrin syvyydellä. Sukelsin hylylle kaksi sukellusta 27.12.2001. Ensimmäinen sukellus oli laivan yleiskatsaus eli laiva kierrettiin ympäri. Toinen sukellus oli laivan sisällä puolisen tuntia laipiosta laipioon.
Vaikka vesi oli kirkas ja lampun kanssa näki hyvin, eivät valokuvat vuokrakameralla onnistuneet laivan sisältä. Moottoripyöriä, junan osia ja muuta tavaraa.
Laivan kannella oli kova virtaus, mutta meren pinta oli peilityyni. Puolen tunnin sukellus hylyn sisällä velotti ilmaa. 7 metrin syvyydelle oli ankkuriköyteen kiinnitetty varatankki. Aika tiukille meni, sillä minulla oli lopussa vain 20 baaria, muttei silti tarvinnut mennä varatankille.

Matkakertomus:
27.12.2001 oli herätys hotellissa (Tropicana Tivoli) klo 4.15. Hotellin viiden tähden sukelluskeskus New Waves lähti kuljettamaan meitä Sharmin satamaan klo 4.30. Satamasta irtaannuimme klo 5. Mukana oli 6 brittiä, 1 ruotsalainen, 1 japanilainen, 1 tanskalainen ja 2 suomalaista. Sukellus Thistlegormin hylylle maksoi 100 dollaria ja lisäksi tuli lampun ja kameran vuokra, joten ihan halpa matka ei ollut kysymyksessä, mutta olinhan jo pitkään haaveillut pääseväni näkemään tuon niin kehutun hylyn jeeppejä, kuorma-autoja, moottoripyöriä, junanvaunuja ym. Hintaan sisältyi aamiainen ja lounas laivalla sekä kaksi sukellusta.

Lähtö pitkälle pimeään alkoi. Vähän kuuden jälkeen taivas alkoi vaaleta. Sivuutettuamme Ras Mohammedin niemenkärjen, taivas hohti pehmeän violetin värisenä. Punertavat graniittivuoret, hohtava vesi ja värikäs taivas ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Muut nukkuivat, mutta minä en malttanut, vaan istuin vuoroin hytissä, vuoroin laivan kannella. Aurinko nousi klo 6.35. Meri, joka oli alkumatkalla hieman vellonut, alkoi tyyntyä. Meitä oli etukäteen varoitettu, että yleensä avomerellä on suuret aallot. Japanilaistyttöä taisi hieman jännittää, koskapa hän puhui kännykkäänsä ainakin puoli tuntia. Perillä huomattiin, että hänellä olikin vaikeuksia ja niin divemaster piti häntä kädestä koko sukelluksen ajan. New Wavesin laiva Oriana oli mukavan tilava ja hyvätasoinen. Siinä oli jopa kaksi WC:ä ja ruoka oli mitä mainiointa. Sen olin pannut merkille jo aiemmin. Ihmettelin aina sitä, että miten kokki pystyi taikomaan pienessä laivan keittiössä niin monenlaista syötävää ja aina tietysti kauniisti katettuna. Saimme maittavan aamiaisen klo 7.20. Perille saavuimme klo 9. Paikalla oli jo muutama muukin alus. Myöhemmin  päivällä niitä oli  paikalla jopa 10 alusta. "Keli" oli muuttunut mitä parhaimmaksi. Meri oli aivan peilityyni ja laivalla oli suoranainen helle. Ehkä lämpötila läheni 30 astetta. Vesi oli 24-asteista kuten tavallista, myös syvällä.

Sukellukset menivät ongelmitta. Hieman minua huolestutti paineilman loppuminen, sillä olimme yli 20 metrissä suurimman osan ajasta. Laskeskelin, miten paljon jää ilmaa turvapysähdykseen. Tosin seitsemään metriin oli kiinnitetty ankkuriköyteen varatankki. Aika tiukille meni, sillä minulla oli lopussa vain 20 baaria, vaikka yleensä olen pitänyt sen varan, että ilmaa jää 40 baaria vähintään. No, tietokone ei kyllä varoittanut mistään. On vain harmillista sukeltaa 200 baarilla, varsinkin kun massani on sen verran suuri, että ilmaa väkisinkin kuluu enempi kuin laiheliineilla.
Nähtävää oli aivan valtavasti, sillä laiva on hyvin säilynyt ja sillä oli täysi lasti. Kalojakin tietysti oli kuten iso barracudaparvi, joka muodosti tavanmukaisen kattomaisen alueen, eivätkä häiriintyneet, vaikka sukelsimme samaan ryppääseen.

En osannut etukäteen arvata, että olemme laivan sisällä koko toisen sukelluksen ajan. En ollut koskaan aiemmin sukeltanut laivan sisällä, vaikka olin muitakin hylkysukelluksia tehnyt (Rabat ja Tirpitz Norjassa, Sofia ja Telma Suomessa). Itse asiassa oli aivan helppo sukeltaa sisällä. Lamppu näytti hyvin ja vesi oli kirkasta. Virtauksiakaan ei sisällä ollut. Heti alussa tosin tartuin johonkin kiinni, en tiedä mihin ja mistä kohden. Ajattelin jo, että pitihän se arvata, että kiinnihän tänne jää. Sain yrittää moneen kertaan, ennen kuin pääsin eteenpäin. En hätääntynyt, koska enhän ollut yksin. Muut olisivat varmaan pian huomanneet ja tulleet apuun. Lampullakin olisin voinut antaa merkin.
Olimme puoleen päivään asti poijussa, lepäilin kannella ja sulattelin kokemaani. Takaisin Sharmissa olimme klo 16.

Sivut päivitetty 2013